Ei iloja monta ihmislapselle suotu
Yks kevään riemu
Ja toinen kesän
Ja kolmansi korkean, selkeän sykysyn riemu
Kyntää, kylvää
Korjata kokoon
Levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan

Ei suruja monta ihmislapselle suotu
Yks sydämen suru
Elon huoli toinen
Ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru
Ystävä pettää
Elämä jättää
Taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo

Miks laulaisin minä, jolle on kantelo suotu
Riemuja muita
Ja murheita muita
Taida en lukea tähtiä taivahan kannen
En kaloja meren
En kukkia nurmen
Laulan ma siis, mit’ on ihmisen laulaa suotu

Monta on laulua, monta myös laulujen miestä
Yksi on laulu
Ylitse muiden
Ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu
Kansat katoo
Ei katoa mahti
Jonka on laulanut mahtaja heimonsa hengen