Kehto ja hauta, harmaja valta
Muhkean mullan
Sateen ja paahtavan päivyen kullan
Nouseva norosta, turpehen alta
Antaja elon
Kantaja ikuisen kuoleman pelon

Maa! olet mahtaja sykkivän suonen
Kukkivan kedon
Vierivän villan ja juoksevan pedon
Peri-isä pellon ja tuttava Tuonen
Jumaluus jyvän
Kaitsija kasvun huonon ja hyvän

Maa! sulle kiitosta kantele soikoon
Suvilaulu Suomen
Tuoksussa juhannuskoivun ja tuomen
Rikkaana riemuita virtemme voikoon
Elonhuolet voittaa
Kauneuden korkean sydänkieltä soittaa

"Maa iki-heilivä, Maa hius-häilyvä
Kesäpäivän-päilyvä
Tuulessa kultaisten laihojen lainehet
Emo syli-lempeä, emo sydän-hempeä
Luo meihin lämpöä
Suo meissä kypsyä ajan alku-ainehet!
Maa elon-kaitsija, Maa manan-loitsija
Hengen-haltioitsija
Tule meille turvaksi työssä ja taistossa!
Kun korpi kohisee, syystuuli tohisee
Yön siipi suhisee
Vieri kesävirtenä veressä ja vaistossa!

Maa iki-nuortuva, Maa suvi-suortuva
Tuhatrinta-tuortuva
Ole meille armias riemumme retkellä!
Emo ilta-ripsinen, emo aamu-hapsinen
Aurinko-lapsinen
Katso meihin kauniisti kuoleman
Hetkellä."

Yhtyvät lauluhun laaksot ja korvet
Paisuvat pellot
Laitumet laajat ja karjojen kellot
Raikuvat taivahan rannat, raikuvat rantojen torvet, raikuvat
Valkeuden juhlaa;
Maa pyhä, laupias lahjoja tuhlaa