Moni rientää, täynnä tuskaa
Kiireen piru niitä asfaltilla kuskaa
Ilman suuntaa, vailla määrää
Moni hermostunut Helsingissä häärää
Yksinäisin, pitkin illoin
Apu ahdistukseen ennen löytyi silloin
Silloin soitti Dallapé
Meille soitti Dallapé
Muistot kauniit tuskin koskaan himmenee

Soittoniekat, tutut nähtiin
Eikä tuijoteltu ulkolaisiin tähtiin
Kaikki silloin, oli toisin
Loisti Molli-Jorin naama aurinkoisin
Eikä ollut, syytä huoleen
Eipä piilouduttu kadun varjopuoleen
Silloin soitti Dallapé
Meille soitti Dallapé
Muistot kauniit tuskin koskaan himmenee

Isot miehet, itkee pelkää
Kun se huolten reppu painaa ristiselkää
Kaikki on kuin, aistiharhaa
Ruuhkakadut muistuttaa jo eläintarhaa
Toista sentään, oli ennen
Sehän elämältä maistui tullen mennen
Silloin soitti Dallapé
Meille soitti Dallapé
Muistot kauniit tuskin koskaan himmenee
Milloin näitkään, miehen, naisen?
Viimeksi sä onnellisen, nauravaisen
Siitä aikaa, on jo mennyt
Perusilmeen katkeran vain näet sen nyt
Oli ennen, tyyli oikein
Matti Jurvansuu kun oli Suomen soikein
Silloin soitti Dallapé
Meille soitti Dallapé
Muistot kauniit tuskin koskaan himmenee
Silloin soitti Dallapé
Meille soitti Dallapé
Muistot kauniit tuskin koskaan himmenee