[Säkeistö 1]
Näin Nadja, Nadja, kuiskii tuuli vain
Ei enää lisätä voi kaipuutain
Kun yössä yksinäni kuuntelen
Ja tuuli soittaa jälleen kerraten
Vain nimen sen

[Säkeistö 2]
Näin Nadja, Nadja, tuuli viestin toi
Vain nimes kuulen, en sua nähdä voi
Taas valvon miettien, näin yhtä vaan
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan
Jos sun vain saan

[Säkeistö 3]
Kun kerran kohdattiin
Katsoin sokaistuen aurinkoon
Kun luotain lähdit niin
Jäi vain varjo, jonka vanki oon
Kun viivyit vierelläin
Olit ilma, jota hengitin
Kun lähdit, jälkeenpäin
On kuin tyhjiössä kulkisin

[Säkeistö 4]
Kun Nadja, Nadja, annoit ymmärtää
Mä etten enää sua ehkä nää
Niin silti muuta uskoin kuitenkin
Kai koko menetyksen oivalsin
Vain myöhemmin
[Säkeistö 5]
Kun Nadja, Nadja, kuulen kuiskinnan
Niin luulen taas sun luoksein saapuvan
Ja valvon miettien näin yhtä vaan
Mä etten mitään muuta tahtoiskaan
Jos vain sun saan