Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hän kouristeli itkien
Nyt viina veisi voiton

Niin äiti saapui huoneeseen
Valituksen kuullessaan
Hän vaiti katsoi juoneeseen
Kalmankalpeaan

Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alleen
Kun poika yski
Verta lattialle

Mitään sanottavaa ollut ei
Käsi tarttunut ei toiseen
Äidin katse ulos vei
Aamuaurinkoiseen

Niin kului tunti, toinenkin
Ja hiljeni sen pojan peti
Ja äiti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan veti

Yli pellon pahaisen
Raahusti naapuritaloon
Astui varoen
Vähäiseen valoon...
Ei kiire vaivannut kysyjää
Vain yhdestä oli huoli:
"soittakaa kirkolle
Kun poika äsken kuoli"