Juha Tapio
Minä Olen, Sinä Olet
Olen katsonut kuinka kulkee
Kitumalla aika mun kelloissa
Olen ootaanut yötä päivää
Niin kuin Vatikaani sauhua valkoista
Mutta sohva on nyt kilometrien mittainen
Miten riitteistä pintaa ylitän luoksesi sun
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Hengittänyt pelkoa purevan talven
Kiristänyt reikiä varteen vyön
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Minä olen, sinä olet
Olen aurannut lumesta väylää
Harteillani painava talven ies
Olen uhmannut rotkon reunaa
Yrittänyt olla kuin toinen mies
Mutta nappulat pöydällä vieläkin pattiin jää
Olen lipumassa luotasi vaikka sä et sitä nää
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Hengittänyt pelkoa purevan talven
Kiristänyt reikiä varteen vyön
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Minä olen, sinä olet
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Hengittänyt pelkoa purevan talven
Kiristänyt reikiä varteen vyön
Minä olen odottanut sinua kauan
Minä olen valvonut pitkän yön
Minä olen, sinä olet
Minä olen, sinä olet
Minä olen, sinä olet