Taivaan tuuliin niin monet muistot jäivät
Vuodet ne mennessään vei
Taivaan tuuliin myös hukkui nuoruuspäivät
Milloinkaan palaa ne ei

Muistan vielä sen ensimmäsen yön
Ja syksyisen puiston hämärän
Vapisevin sormin auoin farkkujesi vyön
Ja tunsin kädessäni rinnan kiinteän
Kuu hymyili ja hiljaa pilviverhoon sousi
Kun miehuuteni ensi kerran nousi

Taivaan tuuliin niin monet muistot jäivät
Vuodet ne mennessään vei
Taivaan tuuliin myös hukkui nuoruuspäivät
Milloinkaan palaa ne ei

Monta kertaa me vielä tavattiin
Vaan saatu ei samaa tunnelmaa
Kokemukset kasvoivat kai moniin tuhansiin
Ne muiston kauniimmaksi mielessäni saa
Kun kuutamo luo tielle hopeansa illoin
Niin mieleeni sinä tulet silloin

Taivaan tuuliin niin monet muistot jäivät
Vuodet ne mennessään vei
Taivaan tuuliin myös hukkui nuoruuspäivät
Milloinkaan palaa ne ei