Oli yö syksyinen
Sinussa tyhjyys tuskallinen
Ovelles onnistuin rämpimään
Päästit luoksesi lämpimään

Hieno yö, helvetin hieno yö
Olit ollut aiemmin
Vain joku jota tapailin
En pelleillyt
Enää en kyennyt
Muuhun kuin itkemään
Ja entisen ylpeyden pois kitkemään
Autoit
Minulle rauhan laitoit
Pikkuhiljaa kuukausien
Kuluessa pois talvisten

Kertoisit, mitä löysit
Minusta silloin, tiedä en
Kuitenkin minulle annoit
Jotakin kun palaset yhteen kannoit

Tuli kevät ja tullessaan toi sen
Elämääsi, jonkun toisen
Oli teiltä pois useasti
Ohitseni katsoit kaipaavasti
Se vaikeaa, on kertoa mahdoton
Keräsin vehkeet ja kävelin pois
Ovesta ulos ja taas tyhjyyteen

Jos sielu siivet sais
Merelle kaartais
Alas taivaalta sukeltais
Läpi pinnan, alas
Alas pohjaan saakka
Synkän verhon, välissä nään
Minun ja mun elämän
Sanasi sattuvat, mieltäni raastaa
Mielessä kuvat pelkkää saastaa
Takaisin jos ottaisit
Mitään et näistä silmistä tuntisi
Mitään et löytäisi
Tämä kirje on viimeinen