Istutimme omenapuut
Valvoimme tuhannet täysikuut
Enää en hengitä reikää jäiseen ikkunaan
Koputa oveen yksinäiseen
Jälkeen pakkasten

Hänen hymynsä pehmeä kaari tuo
Kuin sumussa saari, uin sen luo
Valokuvassa nainen pyörineen
Muodista poistuneine hattuineen
Kihlattuineen

Näen kaiken, kaiken

Kaunis kuolema, lehdet on silattu jäällä
Kultaista sadetta pääni päällä
Joko ymmärrän mitä se opettaa?
Osasin alkaa, osaanko lopettaa?

En silloin tajunnut kaiken nääntyvän
En tajunnut kaiken loppuun kääntyvän
Enää en koputa oveen yksinäiseen
Jälkeen pakkasten

Lehtien seassa kulkien
Kellarin ovia sulkien
Ajatuksen linnut saatellen
Kaikkea kaunista ajatellen
Pitkälle matkalleen
Ja näen kaiken, kaiken

Kaunis kuolema, lehdet on silattu jäällä
Kultaista sadetta pääni päällä
Joko ymmärrän mitä se opettaa?
Osasin alkaa, osaanko lopettaa?

Kaunis kuolema, lehdet on silattu jäällä
Kultaista sadetta pääni päällä
Joko ymmärrän mitä se opettaa?
Osasin alkaa, osaanko lopettaa?