Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Yösydänuntaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vain saa unta

Ladosta tulee, hankeen jää
Harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää
Kohti taivasta kuuhun
Katsoo metsää, min hongat on
Tuulensuojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan
Ainaista ongelmataan

Partaa sivellen aprikoi
Puistaa päätä ja hasta
"Ei tätä ymmärtää en voi
Ei tää pulma on vasta"
Heittää tapaansa järkevään
Taas jo pois nämä vaivat pään
Lähtee toimeen ja työhön
Lähtee puuhiinsa yöhön
Lammasten luo käy karsinaan
Makuulla tapaa ne ukko
Kanat jo katsoo, pienallaan
Istuu ylinnä kukko
Kopissa Vahti hyvin voi
Herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä on tuttu

Puikkii ukko jo tupahan
Siellä on isäntäväki
Tontulle arvoa antavan
Näiden jo aikaa näki
Varpain hiipivi lasten luo
Nähdäkseen sulot pienet nuo
Ken sitä kummeksuis juuri
Hälle se riemu on suuri

Vaiti metsä on, alla jään
Kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään
Humuten metsän takaa
Tonttu puoleksi unissaan
Ajan virtaa on kulkevinaan
Tuumii, minne se vienee
Missä sen lähde lienee
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Aamuhun unta kiskoo
Ääneti kuu käy laskemaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta