Hän on pieni, aina peloissaan mut kasvot niin ei kerrokkaan
Yksin paiskattuna maailmaan johon ei tahdo kuullukkaan
Varman näköiset on askeleet
Mut jos kysyisit minne meet
Vastaa että kunhan eteenpäin johonkin poispäin itsestäin

Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy
Sydäntään hän ei anna kellekkään

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee, yksinäinen
Laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa
Eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa

Aikaisin jo väsyi väistämään
Ei luota mut ei syytäkkään
Liian paljon yli käveltiin
Ja unohti miten noustiin

Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy
Sydäntään kun ei anna kellekkään
Hän kyllä selviytyy kun sieluaan ei myy
Sisintään hän ei näytä kellekkään

Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen
Laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa
Eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa
Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen
Laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa
Eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa