Kohtalon hetket lyö kämmenen kuvan poskeen
Järkytyt, tietenkin, vaikka sen temput tuntee

Jotain ois pitäny tehdä silloin kun sä vielä voit
Ois pitäny osata pelata paremmin kortit, jotka sait
Muruset, joita ripoteltiin lautasellesi
Kasaan ne keräsit, kiitit vielä annoksestasi

Jonka sait suuresta armosta vain
Ansaitsematta sen sait
Rakkauden merkiksi kai

Mitä sä näät, jos uskallat katsoo itsees silmiin?
Mitä sä näät, kun lopulta verhot laskeutuu?
Mitä sä näät, kun viimeiset naamiot on riisuttu kasvoilta ja valo sen kaiken paljastaa?

Suurimmat valheista vaikeimmat on tunnistaa
Peilatako itseensä vai silmänsä ummistaa?

Tämä ei ole sotaa, vaikka tääkin voi tappaa
Tämä on sitä, kun ihminen itsensä kampittaa
Jotakin, josta kuviteltiin, et ei vois tapahtuu
Se on tässä nyt ja sе valtaan rakastuu

Mitä sä näät, jos uskallat katsoo itsees silmiin?
Mitä sä näät, kun lopulta verhot laskeutuu?
Mitä sä näät, kun viimeisеt naamiot on riisuttu kasvoilta ja valo sen kaiken paljastaa?
Ja sit sä alat taas sen, ettei mitään tässä oo
Tää on aivan normaalii, kaikki oo ja koo
Mitä sä mukama tälle voit? Miksi yrittää?
Onks se jotenkin väärin, jos hiljaa vaan vyöryn alle jää?

Mitä sä näät, jos uskallat katsoo itsees silmiin?
Mitä sä näät, kun lopulta verhot laskeutuu?
Mitä sä näät, kun viimeiset naamiot on riisuttu kasvoilta ja valo sen kaiken paljastaa?