Vuolee ajatus hiljaisuudesta patsaan
Se murenee aina kun paikkansa muistaa
Takoo nälkä kuvia unettoman silmään
Tuonen tyttäret laulaa kutsuaan kylmää

Ei juutu huutosi enää häpeään
Kun veljesi ympäriltä häviää
Syöksyy tuleen, se riekaleiksi repeää
Jää liha hiiltynyt hangelle kytemään
Toinen perään pysähtyy
Jalkojaan itkemään
Ruumiiden keskellä
Katsoo verisiä käsiään
Hetkeksi kaikki hidastuu
Eikä tunne mitään
Nyt se on loppu
Nyt ei enää

Oi tule luoksemme
Olit rampa tahi sokea
On lähtösi varma
Halpa ja nopea
Ei ihminen ansaitse saada parempaa
Sitä ei ole
Mitä kuolema ei voi parantaa