Ei kysy nälkää verikosto
On surma hauraan paimen
On kasvot vierahina täällä
Vielä hengittää
Silvottu nainen

Ja hirressä, sinä
Se hirressä pelkäsi

Kirkuu teuras talviyössä
On täysikuu
Kun kusi vereen sotkeutuu
Kyynel loistaa
Tähtein vyössä
Kun ruumis jäihin laskeutuu

On tulta sudden suudelma
Kuin kuiva köysi karsinassa
Ei virtaa hurme musta
Oman tappajani omistan

Lihassansa heikossa
Märkivässä karsinassa
Visvan vaahdon vankilassa
Sen veressä himonsa kuoriutuu
Ikihaureudessa vapautuu