Katson ulos ikkunasta puhdistunutta maisemaa
Ennen niin puhdasta, ennen niin kaunista
Talojen pihat harmaana loistavat autiuttaan
Ei enää ihmisiä, naurua puutalojen pihoilla

En myönnä, en myönnä, en myönnä enään myönnä
En myönnä, en myönnä, en myönnä. Olet kotini

Missä on ylpeytesi entinen
Minä jäin, tunnen viihtyvyyden
Olet muuttanu luonteet asukkaittesi
Kiireiset ihmiset vaeltavat liikkeisiin
Yli tän kadun tunnen vihaa

Enkä myönnä, en myönnä, en myönnä enään myönnä
En myönnä, en myönnä, en myönnä. Olet kotini

Kaikki kylmä ja saasteinen
Häipyy piiristä valojen
Enkä myönnä, en myönnä, en myönnä enään myönnä
En myönnä, en myönnä, en myönnä. Olet kotini
Olet kotini. Olet kotini