J. Karjalainen
Oi mikä ihana ilta (Laulu rakkaudelle, kausi 2)
Hän istuu rantabaarissa
Juo kylmää olutta
Hän katselee laivoja
Jotka purjehtivat ohitse hiljaa
Oi mikä ihana ilta
Voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
Mut toivoo että tapais jonkun
Joka olis vielä enemmän
Hän nousee ylös kylpyammeesta
Pitkät hiukset kietoo pyyhkeeseen
Hän laittaa kyntensä
Ja lähtee ulos lämpimään ilmaan
Oi mikä ihana ilta
Voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
Mut toivoo että tapais jonkun
Joka olis vielä enemmän
Jare, ei vuodet ollu aina lihavii
Mutta jengin illat poikkeuksetta ihanii
Siit on jo hetki ku saatettii saaga finaalii
Korkee aika nostaa tänää yhes pikarii
Vähä ..., kyl, pari sikarii
Ympärillä pelkkii veljii ja sisarii
Vuodet vierii ja patinoituu mitallit
Upeit meidän muistot on ikuisii ku timantit
Oi mikä ihana ilta
Voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
Mut toivoo että tapais jonkun
Joka olis vielä enemmän
Myöhemmin rantakadulla
Nämä kaksi kohtaavat toisensa
He katsovat hetken laivoja
Sitten eroavat omilleen teilleen taas
Oi mikä ihana ilta
Voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
Mut toivoo että tapais jonkun
Joka olis vielä enemmän
Oi mikä ihana ilta
Voi tapahtua mitä vaan
Hän tapaa monta ystävää
Mut toivoo että tapais jonkun
Joka olis vielä enemmän