[Säkeistö 1]
Tiilitalojen keskellä
Hän kirjoitti minulle nimensä
Kiinalaisin kirjaimin
Vetoavalla hymyllään
Houkutteli minut porttikäytävään

[Säkeistö 2]
Kerran lumitraktori
Mursi tästä seinästä palan
Täällä on oma tuoksunsa
Hämärän kivisen paikan
Rautaisen portin öljytyt saranat

[Esikertosäe]
Kun siirtyy äkkiä
Päivänvalosta pimeään
Kestää tottua näkemiseen

[Kertosäe]
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä
Joka ei kerro itsestään mitään
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä
Joka ei kerro itsestään mitään, mitään, mitään
[Säkeistö 3]
Sunnuntaina on juhlavaa
Kävellä hiljaisia katuja
Olla matkalla tapaamiseen
Ihmiset vetävät naruista
Vakavia koiria ulkoilutetaan

[Esikertosäe]
Kun siirtyy äkkiä
Päivänvalosta pimeään
Kestää tottua näkemiseen

[Kertosäe]
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä
Joka ei kerro itsestään mitään
Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä
Joka ei kerro itsestään mitään, mitään, mitään

[Instrumentaalinen loppusoitto]