[Verse 1]
Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen
Ja taivaalliset sotajoukot käskyä vain odottaa
Voimakenttäsiipensä hän taittaa, päänsä kallistaa
Ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa

[Verse 2]
"Maailmoiden tuhoaja, elävien jumala
Taivaankannen kannattaja, vuori kultainen
Ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois
Jos kasvoillesi lankeat, se mitä pelastaa"

[Verse 3]
Tajunta on tyhjä kuten taulu illan hämärässä
Jotain silti tihkuu läpi, tuoksu muistojen:
Ensimmänen muisto kovin vaisu, kovin hämärä
On sydämessä piilotettu salaisuuden ovi

[Verse 4]
Toinen muisto häilyvä kuin kuva harmaa rakeinen
On kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa
Kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista
Neljäs muisto pimeä ja vaarallinen tie

[Verse 5]
Ja ääni tuntuu selittävän hiljainen ja vakava
Kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut
Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi
Valopisteet tajunnassa tehtäviksi selittää:
[Bridge]
Minä muistan suuren kirjan alla pyhän sinetin, sen jonka
Esi-äidit maasta kantoi uuden taivaan alle
Minä muistan liitot, sodat, matkat
Uudet sopimukset, minä muistan
Itseni vain niin kuin muistaa painajaisen

[Verse 6]
Sortuu valtakunta tomuun viimein jokaikinen
Ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan
Kaatuu järjestelmät, kuolee sanat suuret huulille
Ja rauniolla yksinäinen tuulenhenkäys vaeltaa

[Verse 7]
Ja niin kuin silti elänkin on kaikki aikaan siroteltu
Puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain
Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa
Hiljaisuutta sanattomain tähtiholvien

[Verse 8]
Rakkausko, viha, kerran virtas läpi olentoni
Elämä sen kudos, olin siinä lankana
Turhaako siis tuokiot ja kaikki tämä sisälläni
Uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja