Kuka pelkää yksinäistä, sekopäistä inkkaria
Joka yön selkään nousee horjuvin askelin?
Leikkimökkiin eksynyttä, tylsynyttä linkkaria
Betoniin tökkii...
Pelkäätkö kun käännyt selin?

Hahmo nousee ojasta
Kiehuu pojan sappi, ja
Se joka toista vaanii...
Äiti toivoi pojasta
Poliisia tai pappia
Mutta tuli intiaani:

Jo yläasteaikoinaan
Koulut karkas käsistä...
Ei tullut sitten työtä
Metsikköön muutettuaan
Kalpeus lähti pläsistä
Jo heti vuoden myötä

Ruman sanan isä sanoo
Äiti pyytää, äiti anoo
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Äiti miettii: "Ymmärränkö?
Kai en..."
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken
Kaiken
Kaiken."
"Vaikka käveltäisiin päin
Emme saattais tunnistaa
Jos se tulis vastaan
Selity ei järjelläin
Ettei saata irrottaa
Siitä preeriastaan!"

Niin on kaksi muulia
Tuolla sisar Saaralla:
Isä ja sen poika
Isä etsii kuulia
Ja perintöasetta...
Ei sitä estää voikaan

"Missä on sun hevosesi
Missä maasi, ylpeytesi?
Sukulaisetkin sinua häpeävät
Saatanko nyt nähdä niitä?
Kai en...

Haavoissamme kääntää veistä
Ei se poika piittaa meistä
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät
Ja että intiaanit ymmärtävät kaiken!"

Ruman sanan isä sanoo
Äiti pyytää, äiti anoo
Järjestyksen rippeetkin kun häviävät...
Kirous nousee isän suusta:
"Ei se poika piittaa muusta
Toivon mukaan intiaanit ymmärtävät
Ja että intiaanit ymmärtävät
Kaiken
Kaiken
Kaiken."