Tämä väki tässä tuskin pataan sylkee koskaan
Puhuvatpa sujuvasti esteettistä roskaa!
Onko tämä komedia? Saako tässä nauraa?
Palvellako isäntää vai tytärtänsä Lauraa?

Mitä minä sanon, kun ne joskus jotain kysyy?
Kai tärkeintä on, että edes työpaikka pysyy...
Miten istuu pukuni, tai puhe, jota äännän?
Mitähän ne puhuvat kun selkäni käännän?

Yksi ääni huutaa: kenen vuoksi tätä jatkat?
Haistatetaan pitkät otetaan hatkat!
Tahdotko todella olla rahamiehen renki?
Jaakobin painissa tänään aine vastaan henki

Mietin miksi näitä mietin...
Kun kerran elää, kai elääkin vois?
Jos antaisi sen maineen mennä
Ottaisi sen elämänvietin ja elelisi pois

Enää välitä en kunniasta
En mammonasta, en muotiräteistä...
Otan sen mikä heti annetaan
Paratiisikin on lupaus vaan
Ja minä tahdon käteistä
Siksi ovat unelmanne niin kovin kaukaisia
Ja käytöksen kultaiset kirjat paskapaperia

Tämä on ihmisoikeuksien julistus
Sen ovat siunanneet YK ja Kristus
Jokaisen sielussa saakoon helää
Sisäisen eläimen kyky nauttia ja elää!
Sielussa helää halu elää

Taistelevat metsot öykkäröivät sielu jäässä
Kaikilla on ihan liikaa ajatuksia päässä
Maailmassanne on aina seinän perään seinää
Minä kaipaan happea ja puutaheinää

Eipä ole tämän pallon päällä
Mitään mestareita tai jumalaa
Kun antaa vain sen maineen mennä
Etsii sitä elämänviettiä
Ja hyvää humalaa...

Se on parasta elämää, ja kaikki siitä pitää!
Jos joku onneton ei pidä, niin ei voi mitään

Tämä on ihmisoikeuksien julistus
Sen ovat siunanneet YK ja Kristus
Jokaisen sielussa saakoon helää
Sisäisen eläimen kyky nauttia ja elää!