Suzanne sinut johtaarantaaan joen alajuoksunsiellä laiva toiseen kohtaatunnet melkein meren tuoksunsaisit jäädä aamuun astitähän paikakaan hänen luokseenja hän pyytää taitavastiteetkö kaiken hänen vuokseenrakkautta et voi antaaaamun yö jo esiin kantaasilloin sielut käyvät rantaaja hän ryöstää vastauksenolet aina ollut hänentahdot käydä hänen kanssaasilmät kiinni hänen kanssaansinuun luottaa hän niin kovinkoski sieluusi vain tovinyksin hänja jeesus merta kulkiaskel aaltoin päällä viipyikaiken piiriinsä hän sulkikauan paikallaan kun viipyija kun viimein tiesi varmaanhänet hukkuvat vain huomaahuusi hän te aamun harmaanjälkeen jäätte meren huomaankunnes tuuli teidät päästääitseäin en saata säästääja hän ihmiseltä näyttiantoi anteeksi ja täytti elämäntahdot käydä hänen kanssaansilmät kiinni hänen kanssaanhäneen luotathan niin kovinkoski sieluusi vain tovinyksin hännyt suzanne käden antaavirran luokse sinut johtaavanhaa aatettaan hän kantaajokin auringossa hohtaapian säteet hunajaisetlaskeutuvat jalkain juureenja hän näyttää monenlaisetihmeet pienimmästä suureennäet sankareita tässäveden alla viileässäovat lapset etsimässävettä rakkauden leiliinnyt suzanne tarttuu peiliintahdot käydä hänen kanssaansilmät kiinni hänen kanssaanhäneen luotathan niin kovinkoski sieluusi vain tovinyksin hänja hän näyttää monenlaisetihmeet pienimmästä suureennäet sankareita tässäveden alla viileässäovat lapset etsimässävettä rakkauden leiliinnyt suzanne tarttuu peiliintahdot käydä hänen kanssaansilmät kiinni hänen kanssaanhäneen luotathan niin kovinkoski sieluusi vain tovinyksin hän