Mä ajassa oudosti liidän
Tää untako on vaiko ei
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
Ja varjoni tunne mua ei

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö
Ja äitini lempeä niin;
Oli suolainen ilma ja tähtien vyö
Ne hetkessä pois pyyhittiin...

Nään kartalla pikkuisen pallon
Sen nimi on Tellus tai Maa
Ja sisällä pikkuisen kallon
Käy ihminen taisteluaan

Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa
Joka luulee ja ihmettelee
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa
Joka taivaalle tuijottelee?

On helppoa hiljainen olla
Ja tyytyä puolikkaisiin
Tai luopua vain sovinnolla
Jos vahvemmat vaativat niin...

On taivaalla kuu, siellä pellejä nään
Jotka vilkuttaa lapsille maan
Moni nälkäinen suu ilman velliä jää
Kuussa sirkusta laajennetaan...
En ymmärrä mikä on oikein
Tai väärin tai tuomittavaa...
Mikä munista oiskaan se soikein
Jos miljoonaa tutkia saan?

Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen
Yksin muuttaa voi kuin itseään!
Kautta helvettien tiedän kulkevan sen
Joka eilistä jää etsimään...

Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa
Joka luulee ja ihmettelee
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa
Joka taivaalle tuijottelee?